Tänään luontoäiti näytti taas kyntensä. Taivas avautui sillä hetkellä, kun sain Eemelin kiikutettua päiväkotiin (työllä ja tuskalla, koska poikaa ei oikeasti kiinnostanut aamulla lainkaan lähteä tutustumaan varahoitopaikkaansa), alahuuli lerpallaan poika jäi katsomaan ikkunasta, kun minä lähdin painattamaan fillarilla töihin. Tietenkin tätä herkkää hetkeä edelsi aamuinen katastrofi, taistelu, tappelu ja tuska, että sain edes ylipäätään vaatteet pojan päälle ja siinä hötäkässä meni taas rannekin kipeäksi.

No vesisateestahan ei tullut loppua, ei sitten millään. Tämä päivä menikin siis ihanan autuaasti ristikoita täytellen, netissä surffaillen ja käväisin minä moikkaamassa gyneakin päivemmällä. Kas mikä ihme ja kumma. Neljään vuoteen en ole käynyt itseäni kelleen esittelemässä, ainakaan noin niin kuin virallisesti ja miten ollakaan juuri tänään oli sellainen oikein söpö finninaamainen pojanreppana tärisevin sormin ottamassa papakokeita.....Suloisin hetki oli se, kun keskustelimme vakavasti eri ehkäisyvaihtoehdoista ja hän ilmoitti yks kantaan, ettei hänellä ole ehkäisyrenkaasta kokemusta, joten ei tiedä voiko sitä minulle suositella. :D Apua. No jätin sanomatta sen mitä mieleen tuli ja pidin ilmeen pokerina. Nyt on meinaan ehkäisyrenkaan resepti pöydällä odottamassa tilipäivää.

No juu. Tätä kirjoittaessani ymmärsin miksi minun olisi pitänyt pysyä lapsettomana nunnana ja muuttaa lähetyssaarnaajaksi Afrikan takamaille. Ihana lapseni halusi väen vängällä kylpyyn ja toki sen hänelle soin. Naama onnellisessa hymyssä lapsukainen meni ja laski kylvyn ja mulasi sielunsa kyllyydestä, kunnes paljastui, että pesuaineena oli yleispuhdistusaine (pullo tyhjänä), hammasmuki on paremman näköinen pirstaleinan lattialla ja se iänikuinen hammastahnatuubi jälleen tyhjäksi puristettuna lavuaarin alla. (hammasharja oli lavuaarissa kera minun mustan sukkani) Että sellaista. Nyt lapsi on huoneessaan ja minä taidan mennä odottelemaan jälleen sitä ensi viikkoa....peiton alle....