Ihanaa, omaa aikaa!

Mikä olisikaan äiti-ihmisen mieleen enemmän kuin ilta yötä vasten? Se hiljaisuus ja oma aika. Tosin tämänkin ajan voisi kai käyttää hyödyllisemmin nukkuessa jotta jaksaisi huomisen paremmin. Mutta jos ei haluu niin onko pakko?

Ei vaineskaan. Viimeiset 8vuotta olen nukkunut koiran unta, joten jos yössä saa nukkua sen 5 tuntia, niin sehän on jo luxusta! Sen tosin huomaa siitä, että suurin osa pääkopan sisuksista on (ja pysyy?) lepotilassa ja turha kysellä mitään matemaattisia kaavoja!

Tosin, omegat on tehokäytössä, meinaan olisi esikoisen myötä tarkoitus aloittaa omatkin opiskelut nyt syksyllä. Saas nähdä mitä siitä tulee jos tulee yhtään mitään... Sattuneesta syystä olen päättänyt pitää melkoisen matalaa profiilia opiskeluistani, koska jotenkin pelkään yhtälöä: 4kauhukakaraa, puolikuollut kotiäiti, reissaava mies ja oikutteleva kompuutteri. Lycka till! Mutta jos odotukset on näinkin korkealla, niin tästähän ei voi muuta kuin selvitä kunnialla!

Nyt pari kierrosta pasianssia ja sitten kuiskuttelemaan tästä omasta ajasta huumautuneena miehen korvaan ajatuksia viidennestä lapsesta jotta voi taas huomenna sekoilla...

"Nelonen ALAS sieltä pöydältä... kolmonen POIS vessasta... LAITTAKAA SE VESSAN OVI KIINNI... odota kakkonen, annan piirustuspaperia HETI kun olen syöttänyt nelosen... saat piirustuspaperia kun osaat pyytää kauniisti... esikoinen laittaa sitä telkkaria HILJEMMALLE... kolmonen SE HANA KIINNI... nelonen IRTI TIETOKONEESTA... odota kakkonen kun saan neloselle vaipan... ÄLÄ PAISKO NIITÄ OVIA..."