Tänään on sunnuntai, joten on oiva hetki kartoittaa viikon tapahtumat  jotta ymmärrätte MIKSI on loistavaa, että tämäkin viikko on saatu lopultakin päätökseen ja voimme riemumielin odottaa seuraavaa. Käytetään ranskalaisia viivoja niin voimme tehdä yhteenvedon hieman selvemmin.

• -Kuivamustekynä ja seinä. Molemmat mukavia asioita, mutta yhdessä ne aiheuttavat mieluumminkin fiaskoksi kuvailtavan tapahtumasarjan ja tukon irti revittyjä hiuksia, ainakin MINUN päästäni jos ei muualta.

• 
  -Yksi imuroitu kukka. Pitäähän ne pölyt rönsyliljastakin poistaa, eikö vain?
• 
  -Yksi syöty korvakuulokkeen pehmuste. (pienet sievät hampaanjäljet reunoilla ja viaton ilme pojan kasvoilla kertoivat totuuden)
• 
  -Yksi itkupotkuraivarikohtaus ruokakaupassa. Tämä viikkohan oli miltei menestys tässä asiassa.....yleensä näitä raivareita on yhtä suuri lukema kuin kaupassa käyntejäkin.

• 
  -Noin viitisensataa muuta itkupotkuraivarikohtausta kotona.
• 
  -Pari tulvaa kylpyhuoneessa.
• 
  -Yksi tyhjennetty hammastahnatuubi lavuaarissa.
• 
  -Yksi sekoitettu tietokone. (kun se mesetys äidin kavereitten kanssa on niiiin hauskaa)
• 
  -Yksi sekoitettu nukkekoti.....voi prkl sentään tämä on vakava asia.
• 
  -Pari voileipää, joiden päällisenä oli paketillinen lauantaimakkaraa, kipparijuustoa ja edamjuustoa. Onneksi voipaketti oli pikkumiehelle liian korkealla.
• 
  -Yksi televisio, jonka pihat oli solmussa ja osa hukassa ja kauhea parku kun pikku kakkonen EI NÄY byääää.
• 
  -Ai niin ja mitä muuta? Tässä on kuitenkin kulunut seitsemän päivää, joten osa alkaa jo painumaan unholaan minunkin päästäni. No yksi peloteltu isäpuoliehdokaskin mahtuu tähän kategoriaan.

Meidän arki on sellaista pientä oravanpyörää. Käyn itse töissä ja lapsi on päivähoidossa. Kutsutaan poikaa nyt vaikka Eemeliksi ensi hätään. Eemeli on oikea auringonpaiste aina hoitopaikassaan, mutta ilmeisesti oma urani kasvattajana on edennyt siihen pisteeseen, että Maija Poppasta kaivattaisiin ja kipeästi! Tulisiko paskamutsista vielä pullahiiri jos oikein yrittäisi? Harjoitusta ammatista äitiys on takana kolme ja puoli vuotta ja niistä kaksi vuotta yksinhuoltajana, joten jokainen päivä on uusi järkytys.

Ja jotta ei liian vakavaksi menisi. Onhan tuo äidin kulta välillä mussukkakin. Aina seuraavaan uhmakohtaukseen asti.